WeBible

1 - Niin Job vastasi ja sanoi:

2 - Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

3 - Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

4 - Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

5 - Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

6 - Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

7 - Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

8 - Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

9 - Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

10 - Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

11 - Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

12 - Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

13 - Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

14 - Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

15 - Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

16 - Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

17 - Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

18 - Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

19 - He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

20 - Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

21 - Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

22 - Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

23 - Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

24 - Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

25 - Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

26 - Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

27 - Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

28 - Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

29 - Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

30 - Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?